Ruffenuff Qavantina "Penni"

20.4.2001 - 20.9.2011

Tuntuu että tänä kesänä vuorokaudessa on ollu huomattavasti vähemmän tunteja kun aikasemmin... vai liekö tekemistä enemmän kun omiksi tarpeiksi. Akkakin on kyllä hidastunut ja sen huomaa kipeistä käsistä kun koiraa leikittäessä saa jatkuvasti näpeilleen, jo kahdelta koiralta. Intro ja Ässä on sen verran nopeita käänteissään etten minä mukaan ennätä.

Ässä on asettunut laumaan todella mallikkaasti ja nykyisin Intro saa jo varoa karvojaan koska musta vaara vaanii lenkkipolun varrella. Ässä tekee mallikkaita syöksyjä Intron kimppuun, valitettavasti kuvaaja on auttamatta myöhässä, mutta kyllä se vielä onnistuu.

Kuvia selviessä törmäsin muutamaan keväiseen kuvaan. Nämä kaverukset tykkäsivät kovin kun pääsivät vähän laitumelle jaloittelemaan vaikkei heinää vielä hirmuisesti ollukkaan.

Löyty myös kuvausharjoituksia lintulaudalta. Jouduin toteamaan että ovat aivan liian nopeita meikäläiselle. Onneks punatulkku oli niin hyvin syönny ettei tehny äkkinäisiä liikkeitä, hääti vaan muita pois omalta apajalta.

Kesällä tuli tehtyä heinätöitä jotta hepat ja lampaat olis talvella tyytyväisiä. Nyt pitäis heinää olla koko talveks. Iso kiitos reippaille sukulaisille talkoisiin osallistumisesta. Saatiin laatuheinää seipäiltä kun kelit suosivat. Ja oli muutes suorat rivit. Kesäretki tehtiin hevosvoimin merenrantaan noin 1,5 tunnin ratsastusmatkan päähän. Pitihän hevosten päästä uimaan ja kyllä ne tykkäsvät, valitettavasti kuvaaminen jäi.

Tulee ihan kesähelteet mieleen.

Intron kanssa ollaan leireilty. Treenattu tottista, mikä sujuu melko mallikkaasti. Hakattu päätä seinään hakumetsässä, ollaan siis käyty pohjamutien kautta. Tällä hetkellä näyttää homma taas toimivan, saas nähdä kuinka kauan. Alettiin myös treenaamaan pientä esinettä ja pudotettua esinettä. Intro on jopa ottanut pienen inhottavan esineen suuhun ja tuonut käteen, jee. Jälkeä ollaan taas takapakin jälkeen saatu jonkinlaiseen kuosiin, se omaa hölmöyttä kun en muista että jos Introlle pukee jotain päälle se pitää tehdä ekasta treenistä alkaen. Sitä ollaan treenattu laukkulenkeillä, nykysin ei juokse enää karkuun kun näkee kantolaukut vaan lähtee lenkille mielellään. Myös juoksulenkeistä koiran vetäessä ollaan harrastettu ja ainakii Intro on nauttinnu, meikä on välillä pelänny kun vauhti on kova.

Pikkusen ollaan myös paimennettu kun tuo lammaslauma on meille asettunut.

Kävin kesällä myös kokeilemassa josko saisin kuvia huuhkajista kun siinä lähellä majailevat. Parin tunnin metsässä rämpimisen tulos on tässä, ei mitään muuta elukkaa. Ens kesänä uudelleen ja sillon otan kyllä vesipullon mukaan.

Tosin maisemat oli kauniit kun ilta aurinko paisto kalliolle.

Nemo pihalla ihmettelemässä. Poika paran lonkat vaan ovat siinä kunnossa ettei enää hirveästi ralliteta, onneks tajuaa itsekii. Mutta hyvä hälytysjärjestelmä, huuta kaikelle mahdolliselle ja mahdottomalle.

Meillä oli varsin rasittava kevät/alku kesä kun Ässä päätti ruveta naiseksi ja väänsi 1. ja 2. juoksun kahden kuukauden välein. Oli talo ihan pikkasen sekasin, pojat tappeli keskenään ja ulvoivat moniäänisesti kuorossa. Intro häipy aidatulta pihalta useamman kerran. Paras kerta oli kun palattiin ratsastamasta ja loppumatkasta jonoon liittyi Intro, ihan nätisti tuli hevosta perässä takasin pihaan.

Meillä on viimesen viikon aikana ollu uus luontoääni. Kolmena päivänä ovat vetäneet meidän ohi, eikä aina niin rauhallisesti. Metsätiet ovat nyt siinä kunnossa että pitää hevosella mennä kieli keskellä suuta. Kaipa ne on motoristitkii mätkähdelleet kun siellä on muoviosia tippunnu.

Muutama kuva lenkkipolun varrelta.

Meidän jengi on saanut uuden jäsenen, Ässä on muuttanut meille.

Intron järkytykseksi, kun ei oikein fanita lapukan näkösiä otuksia. Taitaa johtua ehkä mielistelevästä kielestä?? Spiidilläkii kesti aikansa ennen kun tajusi että murina tarkottaa painu pois, eikä nuole mun kuonoa vielä enemmän. Ässän eduksi täytyy sanoa että on paljon nopeampi tajuamaan, jo muutamalla kerralla ymmärs et kannattaa ottaa etäisyyttä. Tosin Intro on joutunnu kokemaan toisenkii järkytyksen Ässän kans, se riivatun mimmi juoksee tooosi lujaa. Intro joutuu oikeesti tekee töitä että pysyy keulilla. Eikä jätkän hermot kestä kakkoseks jäämistä. Ässä uskaltaa myös juosta Introon päin, mikä on aivan ennenkuulumatonta Intron mielestä. Tosin Intro näyttäis myös nauttivan kun on viimenää saannu juoksu ja räyhä kaverin. Aika näyttää mihin suuntaan niitten yhteiselo vie.

Spiidi on ollu aivan ekstaasissa. Liekö siitä johtunnu että on ottannu useemman kerran turpaans. Mutta kun ei voi olla astumatta, höperö äijä. Onneks myös leikkiminen sujuu. En muista millon Spiidi olis juossu viimeks niin paljo kun mitä se on tän päivän aikanakii vetänny. Lisäks sisällä pitää vähä painia, sekä pellolla.

Ässä juoksuttaa vuoroon Introa ja Spiidiä, myös vaaniminen tapahtuu vuorotellen kummallekii jätkälle. Nemo ja Penni kieltäytyivät kohteliaasti leikistä. Eikä ne oo muutenkaa hirveemmin Ässää noteerannu, mitä nyt Nemo huomautti että sen karvat on koskemattomat kun se makailee.

Myös hepat on tullu todettua. Tarhassa niitä ei juuri noteerattu. Illalla tallissa haju oli alkuun jännittävä, jopa pelottava mut kun tajus kattoa ylemmäs ja näki hepan pään nii uteliaisuus voitti ja uskaltautu lähemmäs ihmettelee. Rauhallisesti ja hiljaa, fiksu tyttö!

Onkohan näillä kahdella jotain yhteistä??

Toivotaan että tänä vuonna ajan kulku hidastuu tai akka nopeutuu. Välillä ei voi kun ihmetellä miten nopeesti aika kuluu. Ainakii sitä kuvittelee että ennen sai paljo enemmän aikaseks. Koira on nopeutunut tai tässäkin tapauksessa akka hidastunut kun jää näpit väliin entistä useammin. Asiaan saattaa vaikuttaa että Intro on syttynyt pallotteluun. Lenkillä jätkä kulkee persaus edellä ja tuijottaa, heitä jo, heitä!! Kun lumipallo lähtee sinkoaa hyeena komeella loikalla perään, Penni ja Nemo keskittyy perässä kävelyyn ja tolkuttomaan haukkumiseen. Spiidi raukka on selän takana odottamas omaa vuoroa tai harrastaa hevosen kakkareiden kaivamista. Jostain syystä pakkasten tultua on koirien himo jäiseen paskaan syttynyt tulisesti.

Intron tyylinäyte loikista. Takajalkojen venytystä harrastetaan myös sohvalta laskeuduttaessa.

Talvelle ollaan Intron kanssa reenailtu tottista ja koska ohjaaja on tosi kylmän arka on palkkaukset hoidettu lelulla. Nykysin Intro on kovin tykästynny palloon. Ykköseksi on noussu Bimbon vanha kongi, vuodelta... oisko 97?? Edelleen toimiva kapistus. Pysäyttävien liikkeiden sekoilut, seisominen hävis, alkaa olla takana. Seuraaminen on tullu skarpimmaks leikkimisen myötä. Osaa myös nykysin luovuttaa lelun istuen, yes! Se olikii tosi vaikeeta.

Intro on myös treenannu reen perässä juoksemista, edelleen hankalaa olla viimenen. Rekeen hyppääminen vauhdissa olis seuraavana harjotus vuorossa, paikallaan olevaan hyppää. Useemman yrityksen jälkee suostui jäämään liikkuvaan rekeen, onhan se järkyttävää kun alusta lähtee nykäsemäl liikkeelle.

Muitten koiruuksien kans ollaan keskitytty lenkkeilyyn. Lumessa tarpomisessa onkii ollu taas tekemistä. Nemolla peräpää on alkannu oireilemaan, ontuu ja lonkka on ollu kipee. Alotettii lääkitys sille ja kattellaa päivä kerrallaan miten menee. Ainakii jätkä on ilonen ja leikkisä, kunhan Intro ei oo juoksemas kohti sata lasis, se on meinaa pelottavaa.

Spiidin jalka on ollu tosi hyvä. Elikkä on pakko todeta että koirassa on ylimääräisiä jänteitä millä se ei tee mitään. Lumessakii pohraa ettei mitään. Lihaksetkii alkaa olla taas kunnolliset, pitkä sairasloma hihna liikuntoineen kutisti lihakset aika nopeesti.

Pyssy ottaas aurinkoa.

Hevosten kans ollaan nautittu lumesta. Reki ajeluita on takana useampia. Tapaninpäivänä tuli mittariin noin 20 kilsaa, mukavassa lumisateessa. Tänää viimeks käytii ajelees. Ensin Pyssy heitti pellolla muutaman lenkin ja suomen jyrän tyyliin meni rauhallisen varmasti.  Pitihän se Riinankii päästä jalottelee, johtuko lienee lämminverisyydestä mut vauhtia riitti. Lunta tuli sen verta reilusti päin näköä et piti mennä välillä silmät kiinni ja luottaa siihen ettei se tieltä pois juokse. Mentii koko ajan vähän jarruttaen, välillä väännettiin jarrua kunnolla. Yritin kyllä välillä kysellä et muistaako rouva ikäänsä, ei tainnu ikä painaa kavioita.

Penni ja sisko Tiltu joulun alla. Vanhat piiat täyttelee huhtikuus 10. Varsin viehettävä pari. Harvinaista kyllä Pennillä on suu kiinni vaikka on kameran edessä.