Ruffenuff Qavantina "Penni"

20.4.2001 - 20.9.2011

Tuntuu että tänä kesänä vuorokaudessa on ollu huomattavasti vähemmän tunteja kun aikasemmin... vai liekö tekemistä enemmän kun omiksi tarpeiksi. Akkakin on kyllä hidastunut ja sen huomaa kipeistä käsistä kun koiraa leikittäessä saa jatkuvasti näpeilleen, jo kahdelta koiralta. Intro ja Ässä on sen verran nopeita käänteissään etten minä mukaan ennätä.

Ässä on asettunut laumaan todella mallikkaasti ja nykyisin Intro saa jo varoa karvojaan koska musta vaara vaanii lenkkipolun varrella. Ässä tekee mallikkaita syöksyjä Intron kimppuun, valitettavasti kuvaaja on auttamatta myöhässä, mutta kyllä se vielä onnistuu.

Kuvia selviessä törmäsin muutamaan keväiseen kuvaan. Nämä kaverukset tykkäsivät kovin kun pääsivät vähän laitumelle jaloittelemaan vaikkei heinää vielä hirmuisesti ollukkaan.

Löyty myös kuvausharjoituksia lintulaudalta. Jouduin toteamaan että ovat aivan liian nopeita meikäläiselle. Onneks punatulkku oli niin hyvin syönny ettei tehny äkkinäisiä liikkeitä, hääti vaan muita pois omalta apajalta.

Kesällä tuli tehtyä heinätöitä jotta hepat ja lampaat olis talvella tyytyväisiä. Nyt pitäis heinää olla koko talveks. Iso kiitos reippaille sukulaisille talkoisiin osallistumisesta. Saatiin laatuheinää seipäiltä kun kelit suosivat. Ja oli muutes suorat rivit. Kesäretki tehtiin hevosvoimin merenrantaan noin 1,5 tunnin ratsastusmatkan päähän. Pitihän hevosten päästä uimaan ja kyllä ne tykkäsvät, valitettavasti kuvaaminen jäi.

Tulee ihan kesähelteet mieleen.

Intron kanssa ollaan leireilty. Treenattu tottista, mikä sujuu melko mallikkaasti. Hakattu päätä seinään hakumetsässä, ollaan siis käyty pohjamutien kautta. Tällä hetkellä näyttää homma taas toimivan, saas nähdä kuinka kauan. Alettiin myös treenaamaan pientä esinettä ja pudotettua esinettä. Intro on jopa ottanut pienen inhottavan esineen suuhun ja tuonut käteen, jee. Jälkeä ollaan taas takapakin jälkeen saatu jonkinlaiseen kuosiin, se omaa hölmöyttä kun en muista että jos Introlle pukee jotain päälle se pitää tehdä ekasta treenistä alkaen. Sitä ollaan treenattu laukkulenkeillä, nykysin ei juokse enää karkuun kun näkee kantolaukut vaan lähtee lenkille mielellään. Myös juoksulenkeistä koiran vetäessä ollaan harrastettu ja ainakii Intro on nauttinnu, meikä on välillä pelänny kun vauhti on kova.

Pikkusen ollaan myös paimennettu kun tuo lammaslauma on meille asettunut.

Kävin kesällä myös kokeilemassa josko saisin kuvia huuhkajista kun siinä lähellä majailevat. Parin tunnin metsässä rämpimisen tulos on tässä, ei mitään muuta elukkaa. Ens kesänä uudelleen ja sillon otan kyllä vesipullon mukaan.

Tosin maisemat oli kauniit kun ilta aurinko paisto kalliolle.

Nemo pihalla ihmettelemässä. Poika paran lonkat vaan ovat siinä kunnossa ettei enää hirveästi ralliteta, onneks tajuaa itsekii. Mutta hyvä hälytysjärjestelmä, huuta kaikelle mahdolliselle ja mahdottomalle.

Meillä oli varsin rasittava kevät/alku kesä kun Ässä päätti ruveta naiseksi ja väänsi 1. ja 2. juoksun kahden kuukauden välein. Oli talo ihan pikkasen sekasin, pojat tappeli keskenään ja ulvoivat moniäänisesti kuorossa. Intro häipy aidatulta pihalta useamman kerran. Paras kerta oli kun palattiin ratsastamasta ja loppumatkasta jonoon liittyi Intro, ihan nätisti tuli hevosta perässä takasin pihaan.

Meillä on viimesen viikon aikana ollu uus luontoääni. Kolmena päivänä ovat vetäneet meidän ohi, eikä aina niin rauhallisesti. Metsätiet ovat nyt siinä kunnossa että pitää hevosella mennä kieli keskellä suuta. Kaipa ne on motoristitkii mätkähdelleet kun siellä on muoviosia tippunnu.

Muutama kuva lenkkipolun varrelta.

Meidän jengi on saanut uuden jäsenen, Ässä on muuttanut meille.

Intron järkytykseksi, kun ei oikein fanita lapukan näkösiä otuksia. Taitaa johtua ehkä mielistelevästä kielestä?? Spiidilläkii kesti aikansa ennen kun tajusi että murina tarkottaa painu pois, eikä nuole mun kuonoa vielä enemmän. Ässän eduksi täytyy sanoa että on paljon nopeampi tajuamaan, jo muutamalla kerralla ymmärs et kannattaa ottaa etäisyyttä. Tosin Intro on joutunnu kokemaan toisenkii järkytyksen Ässän kans, se riivatun mimmi juoksee tooosi lujaa. Intro joutuu oikeesti tekee töitä että pysyy keulilla. Eikä jätkän hermot kestä kakkoseks jäämistä. Ässä uskaltaa myös juosta Introon päin, mikä on aivan ennenkuulumatonta Intron mielestä. Tosin Intro näyttäis myös nauttivan kun on viimenää saannu juoksu ja räyhä kaverin. Aika näyttää mihin suuntaan niitten yhteiselo vie.

Spiidi on ollu aivan ekstaasissa. Liekö siitä johtunnu että on ottannu useemman kerran turpaans. Mutta kun ei voi olla astumatta, höperö äijä. Onneks myös leikkiminen sujuu. En muista millon Spiidi olis juossu viimeks niin paljo kun mitä se on tän päivän aikanakii vetänny. Lisäks sisällä pitää vähä painia, sekä pellolla.

Ässä juoksuttaa vuoroon Introa ja Spiidiä, myös vaaniminen tapahtuu vuorotellen kummallekii jätkälle. Nemo ja Penni kieltäytyivät kohteliaasti leikistä. Eikä ne oo muutenkaa hirveemmin Ässää noteerannu, mitä nyt Nemo huomautti että sen karvat on koskemattomat kun se makailee.

Myös hepat on tullu todettua. Tarhassa niitä ei juuri noteerattu. Illalla tallissa haju oli alkuun jännittävä, jopa pelottava mut kun tajus kattoa ylemmäs ja näki hepan pään nii uteliaisuus voitti ja uskaltautu lähemmäs ihmettelee. Rauhallisesti ja hiljaa, fiksu tyttö!

Onkohan näillä kahdella jotain yhteistä??

Toivotaan että tänä vuonna ajan kulku hidastuu tai akka nopeutuu. Välillä ei voi kun ihmetellä miten nopeesti aika kuluu. Ainakii sitä kuvittelee että ennen sai paljo enemmän aikaseks. Koira on nopeutunut tai tässäkin tapauksessa akka hidastunut kun jää näpit väliin entistä useammin. Asiaan saattaa vaikuttaa että Intro on syttynyt pallotteluun. Lenkillä jätkä kulkee persaus edellä ja tuijottaa, heitä jo, heitä!! Kun lumipallo lähtee sinkoaa hyeena komeella loikalla perään, Penni ja Nemo keskittyy perässä kävelyyn ja tolkuttomaan haukkumiseen. Spiidi raukka on selän takana odottamas omaa vuoroa tai harrastaa hevosen kakkareiden kaivamista. Jostain syystä pakkasten tultua on koirien himo jäiseen paskaan syttynyt tulisesti.

Intron tyylinäyte loikista. Takajalkojen venytystä harrastetaan myös sohvalta laskeuduttaessa.

Talvelle ollaan Intron kanssa reenailtu tottista ja koska ohjaaja on tosi kylmän arka on palkkaukset hoidettu lelulla. Nykysin Intro on kovin tykästynny palloon. Ykköseksi on noussu Bimbon vanha kongi, vuodelta... oisko 97?? Edelleen toimiva kapistus. Pysäyttävien liikkeiden sekoilut, seisominen hävis, alkaa olla takana. Seuraaminen on tullu skarpimmaks leikkimisen myötä. Osaa myös nykysin luovuttaa lelun istuen, yes! Se olikii tosi vaikeeta.

Intro on myös treenannu reen perässä juoksemista, edelleen hankalaa olla viimenen. Rekeen hyppääminen vauhdissa olis seuraavana harjotus vuorossa, paikallaan olevaan hyppää. Useemman yrityksen jälkee suostui jäämään liikkuvaan rekeen, onhan se järkyttävää kun alusta lähtee nykäsemäl liikkeelle.

Muitten koiruuksien kans ollaan keskitytty lenkkeilyyn. Lumessa tarpomisessa onkii ollu taas tekemistä. Nemolla peräpää on alkannu oireilemaan, ontuu ja lonkka on ollu kipee. Alotettii lääkitys sille ja kattellaa päivä kerrallaan miten menee. Ainakii jätkä on ilonen ja leikkisä, kunhan Intro ei oo juoksemas kohti sata lasis, se on meinaa pelottavaa.

Spiidin jalka on ollu tosi hyvä. Elikkä on pakko todeta että koirassa on ylimääräisiä jänteitä millä se ei tee mitään. Lumessakii pohraa ettei mitään. Lihaksetkii alkaa olla taas kunnolliset, pitkä sairasloma hihna liikuntoineen kutisti lihakset aika nopeesti.

Pyssy ottaas aurinkoa.

Hevosten kans ollaan nautittu lumesta. Reki ajeluita on takana useampia. Tapaninpäivänä tuli mittariin noin 20 kilsaa, mukavassa lumisateessa. Tänää viimeks käytii ajelees. Ensin Pyssy heitti pellolla muutaman lenkin ja suomen jyrän tyyliin meni rauhallisen varmasti.  Pitihän se Riinankii päästä jalottelee, johtuko lienee lämminverisyydestä mut vauhtia riitti. Lunta tuli sen verta reilusti päin näköä et piti mennä välillä silmät kiinni ja luottaa siihen ettei se tieltä pois juokse. Mentii koko ajan vähän jarruttaen, välillä väännettiin jarrua kunnolla. Yritin kyllä välillä kysellä et muistaako rouva ikäänsä, ei tainnu ikä painaa kavioita.

Penni ja sisko Tiltu joulun alla. Vanhat piiat täyttelee huhtikuus 10. Varsin viehettävä pari. Harvinaista kyllä Pennillä on suu kiinni vaikka on kameran edessä.

Aikahan menee suorastaan lentämällä. Tuntuu että kesä meni ohi yhdessä hujauksessa ja syksy on jo pitkällä. Kesällä tuli tehtyä muutakin kun koirailtua ja hevosteltua.

Tänä kesänä oli raparperin lehdet ihan älyttömän isoja ja ne suorastaan huuteli sementtiä päälle. Tällä kertaa annoin sementin kuivua 2-3 päivää ja pyöräytin ympäri. Lehti sai kuivua useamman viikon ajan sementin pinnassa nii olikii tosi helppo hangata juuriharjalla irti. Nyt vaan odotellaan että sammal asettuu lentiruotien uriin.

Koirailussa olen keskittynyt Intron eteenpäin viemiseen. Ikä on osaltaan helpottannu pahinta skitsoilua, toivotaan että siinä miehen iässä eli viimeistään 5 vuotiaana olis kiva/kiltti koiruus.... vieraillekin ihmisille.

Seuraamistaan ollaan yritetty saada napakamman näköseksi vaihtelemalla paljon palkkaamis välejä ja ottamalla välillä pelkällä patukalla. Toimii hyvin kotipihassa mutta kentällä on edelleen kaikkea hajua eikä keskittyminen ole aina helppoa.

Istuminen ja maahanmeno sujuvat useimmiten erittäin nopeasti, seisominen onkin sitte paaaaljon vaikeempaa. Asiaan varmaan auttaa reippaat toisto sarjat, usein. Vois vaikka kokeilla palloa palkkana. Käyttäytymiskokeen liikkeet alkais oleen melkosen hyvin hanskassa, niimpä me aletaankin entistä enemmän keskittymään häiriöön, kaikkeen mahdolliseen häiriöön.

Onhan Intro toki tottiksen vastapainoksi myös paimentannu. Omalla porukalla, pieni lauma 3kpl, homma onnistuu. Tosin välillä jos on muutama päivä taukoa nii vauhtia on alkuun paljon ja jarrut huonot. Nyt on pitänny alkaa panostaa kauniisiin kaartoihin kun jätkä olis kovin tykästynny tyyliin "ryntään tähän keskelle nii kyllä lähtee". Isommalla porukalla on paljon vaikeempaa, tykkää ajaa koko porukan niin tiukasti mun jalkoihin et siinähän oon. Eikä meinaa kuunnella ison porukan yli meikäläisen epätoivosia pysätysyrityksiä.

Intro oli tosi reipas, hyväksy vieraan heittämän pallon nii pääsin kerrankii ite kuvaamaa. Ehkä koiruus saa viel joskus hakumettäs pallon palkaks.

Niinkii hassusti on päässy käymää et oon kuvaillu muutakii kun koiria tai hevosia. Tosin täytyy myötää et on elukat paljo mielenkiintosempia kuvattavia.

Tallustelin iltasella mettäs ja yritin ikuistaa iltaauringon siivilöitymisen puitten välistä. Eipä ollukkaa ihan helppoa.

Pitihän sitä kokeilla myös ötököitten kuvausta. Amppari oli onneks kohmeinen nii ei tullu ihan nenälle pörrää.

Toukka oli vähemmän haastava, liikku viel rauhallisemmin. Jos oikein muistan täst toukast pitäis isona tulla ritariperhonen... tai jotain sellasta.

Tää viikko ollaan keskitytty Spiidin paranteluun. Maanantain lääkäri napsas toisen etujalan hauiksen yläpään jänteen poikki. Eka yö oli tosi levoton, naris poika siihen malliin et tais olla melko tymäkkä krapula. On lähten käyttää jalkaa tosi hyvin, muutaman kerran on liikerata ollu vähä omituinen. Kunnon haavahan Spiidil ei oo vaan homma on hoidettu tähystyksel ja reikien pääl on vaan metalli niitit. Koska on varsin fiksu elukka nii on antannu niittien olla rauhassa. Tosin ei se niin fiksu oo et tajuis ottaa rauhallisesti ja ei yrittäis aina ryntäillä.

Mulle on varmaan alkannu kehittyy jonkin asteinen vihree peukalo, ainakii vaaleenvihree. Piti ottaa todistusaineistoa, kaktus on alkannu kukkii!!!

Intro on sisäistänny tosi hyvin miks meil on portit ja jos on älyttömän matala nii mitä sit tehää. Onneks täst suunnasta ei löydy kun pari hevosta ja Intron mielestä niitten kans ei tarvi tehdä tuttavuutta.

Kerrankii oli kamera oikeesee aikaa käden ulottuvil. Väriloistoa kesti tosi vähän aikaa mut oli sitäkii hienompaa.

Ehkä oon kuvaillu elukoita liikaa kun niil alkaa olee kummia pakkoliikkeitä kun olen kameran kans lähellä. Tätä mieltä tamma on mun kuvaamisesta. Kuva on otettu pari päivää ennen kun löi nenäns aitaan. Nyt nenässä on muutaman sentin vekki, onneks ei enää paha.