Koska talvi ei ole vielä tullu voitiin pyöräyttää pienet hakutreenit. Osanotto oli suorastaan huikeaa, kolme eukkoa koirineen.

Pennillä on menny jo pari päivää melko lujaa ja sen kyllä kuuli. Alueelle mennessä vinguttiin ja haukuttiin, minkä seurauksena minä pysähdyin ja odotin hiljaisuutta. Ja uudelleen parin metrin etenemisen jälkeen...hermot!! Yllättävää kyllä P vaikeni lähetyksen ajaksi. Vauhti oli kova, pisto kaunis ja rullan tuonti hyvä. Näytöllekii mentii lujaa.
Väliin 6 tyhjää pistoa. Toinen maalimies olikii sitte hankala ilmasultaan. Mm löyty hyvin ja rulla tuotii hyvin ja erittäin äänekkäästi. Luovutus suju hitaasti ja pätkissä, ensin oottelin että on hiljaa rulla suussa, kun ei muu auttan pidin kevyesti kädellä kuonosta. Kun sain rullan ja oli tarkotus mennä näytölle alko uus huutaminen, jonka johdosta P maahan ja kävelin itte muutaman askeleen päähän. Onneks olin jo laittan näyttöliinan kiinni nii laitoin suoraa maasta näytölle.
Taas tyhjiä, kaks. Kolmas Mm oli paljo helpompi ja vähä äänisempi. Luovutukset ja näytölle lähdöt suju tosi nätisti ja hiljaa. Ero edelliseen oli se että en puhunnu juuri mitään ja käskytkii tuli lähes kuiskaten.
Täytynee seuraavaks kokeilla vaan käsimerkeillä kaikki mitä voi.

Parin tunnin mettä rupeaman jälkee käväsin viel tottiskentällä Saksalassa.
Penni pääs alottaa ja olihan se ääni sielläkii. Otettii pelkkää seuraamista. Mielenkiintosta oli että kentään nähden pitkittäin kun suoritin liikkeitä P haukku takas tullessa mut ei poikittain tehdessä vaikka tultii suoraa kuppia kohti??
Aloin myös vaatimaa perusasennon ennen palkalle vapauttamista, en tiiä onko apua? Aina ääntelemisestä edelleen koppi keikka, tänää niit kerty 6.

Nemolle ja Spiidille nakkiseuraamista, luoksetuloa, maahanmenoa. Kumpainenkii teki tosi nätisti, jopa S meni maahan vaikka oli kostee nurmikko.

Pennille viel yks seuraamis rupeama viimeseks. Nyt otti jo vähä rauhallisemmin, eikä edistänny nii paljoo seuratessa kuppia kohti, täytyy jatkaa naksuttelua aina oikeesta paikasta takas tullessa.