Hakutreenit, metsäpohja selkeä ja tuttu. Keli riivatun kylmä.
Penni meni ekana koirana maastoon, olisko vaikuttan sen alttiutee mennä tallatulle uralle tuulen puolella?
Vasemmalta etukulmasta nous mm totuttuun tyyliin. On näköjää ottan ihan vakitavaks haukahtaa ennen rullan ottoa.
Piti taas kokeilla onko noussu uudestaa pintaa turha rullan napsiminen, ei ainakaa tässä treenis. Risteili tyhjiä hyvin.
Oikealle ei olis halunnu upota, vasta tuulee. Tästä johtuen paiskattii maalimies tuulen alle painanteesee että Pennin on pakko upota alueelle kunnolla ennen kun saa hajun.
Kerrankii homma toimi just eikä melkein. Penni piti painostaa uppoamaa alueelle suoraan syvälle ja sieltähän se löyskii mukavan maalimiehen, Yes!
Penni on viimeaikoina tehny myös melko hiljasia tottiksia. Ohjaaja on muistan olla mättämättä makkaraa kitusiin vaan palkka tulee kolmessa erässä liikesarjan jälkee. Olisko aika vähentää yks palkka välistä?
Noudoissa repeilee mut ei niin paljoo että menis kuulo.
Ehkä me kohta jo kisataa....

Koska väitteen mukaa uudet harrasteet piristää....

Lännen ratsastus on varsin mielenkiintonen laji. Perse on ollu sikamaisen kipee joka treenin jälkee, auts! Täytynee lisätä treeni määrää.

On melkosen vaikeeta pistää kaikki uusiks, hepo raukka on mahtannu ihmetellä ratsastajan mielenliikkeitä. Jalat, kädet ja kaikkien neljän raajan liikeradat on ihan missä sattuu, yleens aina vääräs paikas.
Mut ehkä minustkii joku päivä tulee jotain kun jarrutus sujuu jo jotenkii. Ja olen vakuuttunnu et asia kerrallaan hyvä tulee.
Ainakaa meikäläisen pien pää ei kestä enempää.