Aikahan menee suorastaan lentämällä. Tuntuu että kesä meni ohi yhdessä hujauksessa ja syksy on jo pitkällä. Kesällä tuli tehtyä muutakin kun koirailtua ja hevosteltua.

Tänä kesänä oli raparperin lehdet ihan älyttömän isoja ja ne suorastaan huuteli sementtiä päälle. Tällä kertaa annoin sementin kuivua 2-3 päivää ja pyöräytin ympäri. Lehti sai kuivua useamman viikon ajan sementin pinnassa nii olikii tosi helppo hangata juuriharjalla irti. Nyt vaan odotellaan että sammal asettuu lentiruotien uriin.

Koirailussa olen keskittynyt Intron eteenpäin viemiseen. Ikä on osaltaan helpottannu pahinta skitsoilua, toivotaan että siinä miehen iässä eli viimeistään 5 vuotiaana olis kiva/kiltti koiruus.... vieraillekin ihmisille.

Seuraamistaan ollaan yritetty saada napakamman näköseksi vaihtelemalla paljon palkkaamis välejä ja ottamalla välillä pelkällä patukalla. Toimii hyvin kotipihassa mutta kentällä on edelleen kaikkea hajua eikä keskittyminen ole aina helppoa.

Istuminen ja maahanmeno sujuvat useimmiten erittäin nopeasti, seisominen onkin sitte paaaaljon vaikeempaa. Asiaan varmaan auttaa reippaat toisto sarjat, usein. Vois vaikka kokeilla palloa palkkana. Käyttäytymiskokeen liikkeet alkais oleen melkosen hyvin hanskassa, niimpä me aletaankin entistä enemmän keskittymään häiriöön, kaikkeen mahdolliseen häiriöön.

Onhan Intro toki tottiksen vastapainoksi myös paimentannu. Omalla porukalla, pieni lauma 3kpl, homma onnistuu. Tosin välillä jos on muutama päivä taukoa nii vauhtia on alkuun paljon ja jarrut huonot. Nyt on pitänny alkaa panostaa kauniisiin kaartoihin kun jätkä olis kovin tykästynny tyyliin "ryntään tähän keskelle nii kyllä lähtee". Isommalla porukalla on paljon vaikeempaa, tykkää ajaa koko porukan niin tiukasti mun jalkoihin et siinähän oon. Eikä meinaa kuunnella ison porukan yli meikäläisen epätoivosia pysätysyrityksiä.

Intro oli tosi reipas, hyväksy vieraan heittämän pallon nii pääsin kerrankii ite kuvaamaa. Ehkä koiruus saa viel joskus hakumettäs pallon palkaks.

Niinkii hassusti on päässy käymää et oon kuvaillu muutakii kun koiria tai hevosia. Tosin täytyy myötää et on elukat paljo mielenkiintosempia kuvattavia.

Tallustelin iltasella mettäs ja yritin ikuistaa iltaauringon siivilöitymisen puitten välistä. Eipä ollukkaa ihan helppoa.

Pitihän sitä kokeilla myös ötököitten kuvausta. Amppari oli onneks kohmeinen nii ei tullu ihan nenälle pörrää.

Toukka oli vähemmän haastava, liikku viel rauhallisemmin. Jos oikein muistan täst toukast pitäis isona tulla ritariperhonen... tai jotain sellasta.

Tää viikko ollaan keskitytty Spiidin paranteluun. Maanantain lääkäri napsas toisen etujalan hauiksen yläpään jänteen poikki. Eka yö oli tosi levoton, naris poika siihen malliin et tais olla melko tymäkkä krapula. On lähten käyttää jalkaa tosi hyvin, muutaman kerran on liikerata ollu vähä omituinen. Kunnon haavahan Spiidil ei oo vaan homma on hoidettu tähystyksel ja reikien pääl on vaan metalli niitit. Koska on varsin fiksu elukka nii on antannu niittien olla rauhassa. Tosin ei se niin fiksu oo et tajuis ottaa rauhallisesti ja ei yrittäis aina ryntäillä.

Mulle on varmaan alkannu kehittyy jonkin asteinen vihree peukalo, ainakii vaaleenvihree. Piti ottaa todistusaineistoa, kaktus on alkannu kukkii!!!

Intro on sisäistänny tosi hyvin miks meil on portit ja jos on älyttömän matala nii mitä sit tehää. Onneks täst suunnasta ei löydy kun pari hevosta ja Intron mielestä niitten kans ei tarvi tehdä tuttavuutta.

Kerrankii oli kamera oikeesee aikaa käden ulottuvil. Väriloistoa kesti tosi vähän aikaa mut oli sitäkii hienompaa.

Ehkä oon kuvaillu elukoita liikaa kun niil alkaa olee kummia pakkoliikkeitä kun olen kameran kans lähellä. Tätä mieltä tamma on mun kuvaamisesta. Kuva on otettu pari päivää ennen kun löi nenäns aitaan. Nyt nenässä on muutaman sentin vekki, onneks ei enää paha.