Näyttää kovin siltä että talvi on ainakii hetkeks tullu tännekii päin maata, onneks. Koiruuksilla on ollu tosi hauskaa rallittaa lumessa ja Intro on intoutunnu välillä upeisiin loikkiin jotka yleensä loppuu tuppu karvoja suussa. Myyräjahtia ei lumi ole ollenkaa haitannu.

Ja jostain kumman syystä se toisen kaivama potero on aina kiinnostavampi ja sinne pitää rynnätä satasta.

Ollaa me vähä treenailtukii.

Penni jatkaa hiljaa oloa tottiksessa. Ja hakutreeneissä ollaan taas muistuteltu että alueelle vois mennä syvällekii, elikkäs maalimiehet löytyy yli syvältä.

Spiidi on treenaillu pysäytyksiä ja pikku pätkiä seuraamista. Onhan se tavan vaikeeta pysähtyä kun akka vaan kävelee. Ja nyt kun on lumi maassa on turhaa ottaa tottista ilman takkia, siis koiralla.

Nemokii treenailee pysäytyksiä, etenkii liikkeestä maahanmeno on vaikeeta. Paljon vaan toistoja nii eiköhän sekii ala sujua. Nemo pääs viimeks hakumettääkii. Neljä maalimiestä valmiina, eripitusilla haukuilla ja pallo palkaks. Jätkä pelitti oikein hyvin.

Intron tottis on lähinnä istumassa pysymistä, maassa pysymistä ja sitä rataa. Koska kulmurit on edelleen tosi tiukasti paikallaan ollaan revitty leluja ja panostettu siihen että lelu, koira ja ohjaaja on samassa paikassa samaan aikaan... koiran toimesta. Hakumettäs on edelleen menty syömään maalimiehelle. Tuulen puolelle on paiskattu valmiita ja muuten äänellä tai haamulla. Onneks on taivaan ahne pieni koira nii eihän niitä maalimiehiä voi mettää jättää ruuan kans!

Viikolla tuli myös ratsasteltua. Ensin kävin Shalimaarilla länkää harrastaas. Positiivista asiassa on et alan pikku hiljaa saamaa oman kropan jotenkii kontrollii, hevos raukka joutuu välil ihmettelee omituisia viestejä ratsastajalta. Ystävällinen tamma vei minuu taas tosi kauniisti ja rauhallisesti, olenkohan jotenkii hutera selässä?

Seuraavana päivänä kävin pitkästä aikaa Riinalla lenkin. Keli oli aivan mahtava, edellis yönä oli satannu eka lumi ja aurinko pilkisteli välil. Koska tiet oli vähä liukkaita mentii sorasia pikku teitä. Eikä mamma esittänny mitää temppuja lähettäes vaikka oli pitkä tauko edellisestä, onkohan dementia isken? tai vaan menemisen riemu? oli meinaa mukavan pirtsakkana.

Vielä loppukevennykseks joku omituisen värinen kettu meidän pihalta.